Trojansin hopeataika murtui - vaahteramalja viimein Turkuun

Trojansin korpivaellus päättyi ja Vaahteramalja pääsi viimeinkin Auran rannoille, kun Roostersin koko kauden jaardeja niittänyt juoksukone törmäsi sensaatiomaisesti pelanneeseen turkulaispuolustukseen. Clint Pattersonin johdolla Trojansin hyökkäys jätti sekin vastustajan varjoonsa. Roosters tarjosi kuitenkin mahtavan loppukirinsä ansiosta hiuksianostattavan lopun ottelulle, joka päättyi numeroihin 16-21.

Ennen loppuottelua käytiin valmennusjohdon välillä jo aikamoista psyykkausta, kun Roosters viestitti Trojansin puolustuksen olevan vahvasti yliarvostettu. Trojansin Tomi Haula vastasi samalla mitalla ja lupasi, että loppuottelussa helsinkiläisten on pakko laittaa palloa ilmaan, kun juoksupeli pysähtyy seinään.

Finaaliottelu alkoi tarkalla pelillä ja jo ensimmäinen neljännes osoitti, ettei Roostersin juoksukone tulisi tässä ottelussa tanssimaan samanlaisten sävelten tahdissa kuin runkosarjassa. Helsinkiläisten takakenttäänsä vahvistamaan hankitut ulkomaanavut näyttivät joutuvan toimettomiksi, kun Patterson heittelikin namupalojaan lyhyitä kuvioita juosseille hyökkääjille. Pisteitä ei kumpikaan joukkue ensimmäisellä neljänneksellä saanut aikaan.

Toisen neljänneksen puolivälissä Trojans eteni Pattersonin terävillä heitoilla aina Roostersin 25 jaardin linjalle. Seuraava peli näytti ensin menevän pahasti reisille, kun Roosters-puolustaja kietoutui jo Clintonin iholle kuin halpa puku. Clint onnistui kuitenkin viime tingassa linkoamaan pallon kohti maalialuetta ja Juha Suoniemeä. Heitto suuntautui pahaksi onneksi Suopan käsien ulottumattomiin, mutta kuin laatikosta ponnahtava vieteriukko, Jukka Satola ilmestyi tyhjästä kaappaamaan pallon huikealla sukelluksella. Lisäpisteen sama mies potkaisi haarukkaan ja vierasjoukkue meni 7-0 johtoon.

Aivan kuten Trojans-coach Haula oli ennustanutkin, Roosters oli pakotettu turvautumaan heittopeliin pysyäkseen pelissä mukana. Pelinrakentaja Kalle Karppinen löysikin hienosti ensin Christer Stockuksen ja hetkeä myöhemmin Ville Palikaisen pitkillä heitoillaan ja johdatti Roostersin turkulaisten punaiselle alueelle. Trojansin puolustus ei tästä hätkähtänyt vaan musta muuri pysäytti helsinkiläiset ja pakotti nämä tyytymään potkumaaliin. Lukemat 3-7 eivät tulostaululla kauaa loistaneet, sillä Roostersin kenttämaalia seurannut aloituspotku tömähti Miikka Riionheimolle, jolla oli oma mielipide siitä, missä on pallon oikea paikka, nimittäin Roostersin maalialueella. Muutaman näyttävän harhautuksen jälkeen Riio kiihdytti vauhtiaan Lamborghinin lailla ja lasketteli karkuun punanutuilta. Satola tinttasi pallon vielä pystypuiden lomasta ja Trojans johti loppuottelua tauolle mentäessä 14-3.

Tunnelma Käpylän Velodromin katsomossa alkoi nousta ja Trojansin kannattajien toiveet olivat korkealla, kun finaalipeli kääntyi toiselle puoliskolle. Lisää bensaa liekkeihin heitti Teemu Paukkula, joka kantoi pelivälineen kolmannen neljänneksen alussa Roostersin maaliin kasvattaen Trojansin johtoa entisestään. Tilannetta edelsi Satolan nopea oivallus muuttaa epäonnistunut punttipeli onnistuneeksi juoksupeliksi, jolla napattiin uudet yritykset. Kun tilanteesta Roosters sai vielä kaksi isoa rangaistusta päästiin Roostersin 10 jaardin rajalle, josta Paukkula pallon maaliin kiidätti. Lisäpisteen jälkeen peli jo murhaavan tuntuisesti 3-21.

Roosters ei kuitenkaan vielä luovuttanut vaan eteni tehokkaan tuntuisesti Turun kenttäpuoliskolle. Ovelalla kikkapelillä Roosters vaihtoi pelinrakentajaa lennosta ja Tuomas Kivisaari sinkosi maalialuetta kohti pitkän syötön. Trojansin takamies Mikko Virolainen oli tilanteessa Christer Stockusia ovelampi ja onnistui estämään touchdownin syntymisen. Roosters yritti vielä neljännelläkin yrityksellä pitkää heittoa, mutta seuraukset olivat vieläkin katastrofaalisemmat. Miikka Riionheimo luki tilannetta kuin dekkaria, jonka ratkaisu on jo selvillä ja poimi pallon Stockusin nenän edestä.

Roosters otti ahdingossaan kovat otteet käyttöön ja Clinton Pattersonia murjottiin muutamaan otteeseen kuin vierasta sikaa pelitilanteiden ulkopuolella. Onneksi tuomaristo oli tilanteen tasalla ja kovistelu kostautui rangaistuksina. Hyvästä kenttäasemasta huolimatta Trojans ei onnistunut johtoaan lisäämään ja viimeiselle neljännekselle lähdettiin tilanteessa 3-21 turkulaisten hyväksi.

Neljännen neljänneksen alussa Trojansin hyvä draivi toi hyökkäyksen jo Roostersin 20 tuntumaan. Helsinkiläisten puolustus pani tärkeässä paikassa pisteen Turun etenemiselle ja kun neljännellä yrityksellä Roosters onnistui vielä säkittämään Clint Pattersonin oli pöytä katettu kukonpoikien comebackille. Kalle Karppinen otti heittopelit naftaliinista ja onnistui kuin onnistuikin tuomaan joukkueensa mustapaitojen maalin tuntumaan, mutta kahdenkympin rajalta maalialueelle heitetty syöttö päätyi helsinkiläisittäin väärään osoitteeseen - Miikka Riionheimolle. Riio päätti kuitenkin pitää saamansa postin ja kantoi palloa hyvän matkaa kohti keskialuetta. Tärkeä syötönkatko todella kriittiseen paikkaan.

Trojans alkoi kuluttaa numeroita pelikellosta pelaamalla juoksupelejä ja ottelu näytti jo selvältä mutta Roosters oli asiasta vahvasti eri mieltä. Hankalasta asemasta omalta neljän jaardin tasalta Kalle Karppinen masinoi huikean draivin, joka kuljetti punanuttuja halki koko kentän aina Trojansin maalialueelle asti. Maalintekijänä Ville Palikainen, joka sieppasi Karppisen omalta 40 jaardin rajalta heittämän syötön ja juoksi keskeltä vapaasti maaliin. Lisäpistepotkun jälkeen tilanne kaventui lukemiin 10-21.

Kun Roostersin onside-potkukin onnistui ja se pääsi uudestaan hyökkäämään, alkoi Trojansin kannattajien keskuudessa pelko hiipiä puseroon. Näinköhän kauan odotettu mestaruus sittenkin karkaisi käsistä. Äkkiä Roostersille onnistui kaikki. Blokatut heitot kimposivat omille miehille, rangaistukset kääntyivät Trojansia vastaan ja puolustajat kompastuivat ratkaisevilla hetkillä. Kun pelikellossa oli aikaa minuutti ja kymmenen sekuntia Trojansin maalialueella tuuletteli Marko Vartiainen touchdowniaan, jolla peli kaventui jo 16-21 lukemiin. Roostersin kahden pisteen lisäpisteyritys epäonnistui ja edessä oli takuuvarmasti uusi onside-potku.

Tällä kertaa Roosters töppäsi pahan kerran ja potku lähti korkeana, jolloin J-P Nummi onnistui hankkiutumaan valmiiksi sen alle liehuttamaan vapaan kiinnioton merkkiä. Kun Trojans pallon haltuunsa sai, se ei siitä enää luopunut ja viimeinen peliminuutti kului vääjäämättömästi loppuun räjäyttäen ilmoille turkulaisten kauan patoutuneena olleen riemun. Tuskin koskaan on Vaahteraliigan loppuottelussa nähty niin voimakkaita tunteita, kuin nyt. Vuosia mestaruutta jahdanneet veteraanit ja nuoret tulevat tähdet nauttivat yhdessä kannattajiensa kanssa Trojansin historian suurimmasta voitosta täysin siemauksin.

Loppuottelun parhaina palkittiin Roostersista Ville Palikainen ja Trojansista Miikka Riionheimo, Juha Suoniemi sekä ottelun MVP Clinton Patterson. Turku Trojans kiittää kannattajiaan uskomattoman upeasta kaudesta.

Kari Toivonen

Ylös

Paluu sarjataulukkoon


Vaahteraliiga	Finaalin peliraportti