Turku Trojans eli virallisemmin Turun Amerikkalainen Jalkapallo ry perustettiin 24. helmikuuta vuonna 1982. Perustajajäseninä oli kaksikymmentä ennakkoluulotonta urheilijaa. Jo perustamisvuoden maaliskuussa seura liittyi Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liittoon. Heti alusta alkaen Turun Amerikkalainen Jalkapallo ry:n edustusjoukkueen, Turku Trojansin, valmennuksesta vastasivat huippumiehet, amerikkalaisessa yliopistosarjassa pelanneet Scott Hlavaty ja Kyle Pateman
Ensimmäinen ottelu
Kaikkien aikojen ensimmäinen Turussa käyty amerikkalaisen jalkapallon ottelu pelattiin toukokuussa 1982. Trojans oli harjoitellut valmentajiensa Hlavatyn ja Patemanin johdolla koko
kevään
ajan ahkerasti ja onnistui kotikatsomon riemuksi yllättämään kokeneemman vastustajansa helsinkiläisjoukkue Ramsin. Trojans jatkoi yllätyksellisillä linjoilla
koko kauden ja voitti kaikki muut vastustajansa paitsi kultaa ja hopeaa lopulta voittaneet Roostersin ja MAJS:n. Koska Trojans pelasi samassa lohkossa näiden kahden joukkueen kanssa, turkulaiset
eivät päässeet mitaliotteluihin, mutta voittivat kuitenkin alemman loppusarjan. Liitto valitsikin vuonna 1982 Trojansin vuoden joukkueeksi.
Kansainvälisille kentille
Vuoden 1982 syksyllä Trojans pääsi harjoittelemaan Impivaaran jalkapallohalliin. Keväällä 1983 Trojans voitti karsintaottelut ja joukkue matkusti Pariisiin edustamaan Suomea kansainvälisessä turnauksessa. Turnaukseen osallistui kaksi joukkuetta Ranskasta sekä joukkueet Itävallasta ja Suomesta. Trojans eteni turnauksen loppuotteluun kukistamalla Itävallan mestarijoukkueen Wien Ramblocksin. Loppuottelussa Ranskan mestari Spartakus oli kuitenkin turkulaisille liian kova vastus.
Kotimaan kärkikastiin
Jo kolmantena kautenaan Trojans ylsi Vaahteraliigan loppuotteluun. Vaahteramalja V:ssa vastustajana oli helsinkiläinen East City Giants, joka vei mestaruuden vakuuttavasti numeroin 45-7. Kaksi seuraavaa kautta sujui Trojansilta heikommin, mutta vuonna 1987 turkulaiset olivat jälleen loppuottelussa. Välierässä kaatui FT Scotch 28-7 ja Vaahteramalja VIII:ssa vastaan asettui Helsinki Roosters. Tasainen kamppailu päättyi Roostersin voittoon vain yhden maalin erolla 14-7.
Video pronssiottelusta 1991 Turku Trojans-Tampereen Ilves
Suomen Buffalo Bills
Neljän vuoden tauon jälkeen, vuonna 1992, Trojans taisteli jälleen tiensä Vaahteraliigan finaaliin. Välieräottelussa Trojans kaatoi riemukkaasti Roostersin 20-7, mutta Vaahteramalja XIII:ssa tuttu vastustaja East City Giants päihitti jälleen turkulaiset, tällä kertaa numeroin 34-14. Sama kuvio toistui kahtena seuraavanakin kautena. Vuonna 1993 Trojans voitti välierässä Roostersin huipputiukan ottelun jälkeen 28-24 mutta loppuottelussa Giants vei kultamitalit vain kolmen pisteen erolla 23-20. Seuraavana vuonna Trojans nuiji välierässä jälleen Roostersin, tällä kertaa selvin 29-7 luvuin, mutta finaalissa Giants oli lähes samoin numeroin troijalaisia parempi, lopputulos 24-7. Jatkuvat finaalitappiot saivat turkulaiset itseironisesti kutsumaan joukkuettaan Suomen Buffalo Billseiksi. Buffalo hävisi vuosina 1991-1994 neljä perättäistä NFL loppuottelua Super Bowlia.
Roostersin valtakausi
Vuonna 1995 alkoi Vaahteraliigassa Roostersin vahva dominointi, kun kuutena seuraavana vuotena joukkue otti kuusi perättäistä mestaruutta. Loppuotteluissa kaatuivat ensin East City Giants kahdesti, sitten Porvoo Butchers, vuosina 1998 ja 1999 Trojans ja vuonna 2000 Seinäjoki Crocodiles. Kaudella 1995 Trojans sijoittui sarjassa vasta kuudenneksi, mutta siitä eteenpäin turkulaiset ovat olleet poikkeuksetta kärkitaisteluissa mukana. Kausina 1996, 1997 ja 2000 Trojans pelasi pronssiotteluissa, joista kahdesta viimeisestä mustapaidat poistuivat mitalit kaulassa.
Kaudella 2001 Trojansin amerikkalaisvahvistuksina pelasivat Mike Lueckeman sekä kuvassa ECG:n puolustusta ohittava Romy Gray.
Kuva: Kari Toivonen
Video ottelusta Trojans-Pyynikki Patriots vuodelta 1995
Kohti kaivattua mestaruutta
Koko Vaahteraliigan historian ajan mestaruus oli aina päätynyt pääkaupunkiseudun joukkueelle. Vuoteen 2000 mennessä jaossa olleesta 21 mestaruudesta Roosters oli voittanut kaksitoista ja ECG viisi. Coltsilla mestaruuksia oli kaksi ja yhden kerran Vaahteramaljan voitto oli mennyt Polille ja Tikkurilan TAFTille. Yleisesti odotettiin, että Trojans olisi ensimmäinen kehäkolmosen ulkopuolinen mestari. Toisin kuitenkin kävi. Historiallisen mestaruuden ehti ensin nappaamaan Seinäjoki Crocodiles, joka päihitti Roostersin Vaahteramalja XXII:ssa vuonna 2001 tiukkaakin tiukemman taistelun jälkeen vain kahdella pisteellä.
Trojansin mitaliketju jatkui samana vuonna pronssimitalilla mutta jo seuraavalla kaudella Trojansille tarjoutui tilaisuus yrittää kauan odotettua mestaruutta. Roosters oli kuitenkin vielä liian kova pala purtavaksi ja hopeamitalit ripustettiin turkulaisten kaulaan Vaahteramalja XXIII:n päättyessä jo kahdeksannen kerran.
Talvella 2003 Trojans panosti aikaisempaa enemmän joukkueen valmennukseen. Vanhoista kokeneista pelaajista koottiin eri pelipaikoille omat erikoisvalmentajat ja huomiota kiinnitettiin myös lihashuoltoon ja juoksunopeuteen. Ulkomaalaisvahvistuksiksi Trojans onnistui saamaan erinomaiset pelimiehet, pelinrakentaja Clinton Pattersonin ja tukimies Marlon Grierin. Moni asia loksahti kesän aikana paikoilleen ja Vaahteramalja XXIV lunasti lopulta yli 20 vuoden turkulaisodotukset. Trojans vei mestaruuden voittamalla arkkivihollisensa Helsinki Roostersin numeroin 21-16.
Kahdeksan hopean jälkeen mestaruus maistui hyvältä.
Kuva: Kari Toivonen
Kaudella 2004 Trojans jatkoi vahvoja otteita. Pelinrakentajaksi
saapui Hannover Collegesta Brett Dietz, joka myöhemmin on
luonut vakuuttavan uran USA:n areenaliigoissa. Puolustuksen vahvistuksena
oli tukimies Scott Power. Trojans pelasi tappiottoman runkosarjan,
mutta hävisi Vaahteramalja XXV:ssä Helsinki Roostersille.
Trojans nuorennusleikkauksen edessä
Vuosi 2005 toi paljon muutoksia. Moni kokenut pelaaja, joka jatkoi
uraansa vielä mestaruusvuoden jälkeen pitkälti
EFL-pelien kannustamana, lopetti nyt uransa. Voimakkaasti nuorentunut
joukkue ylsi kuitenkin amerikkalaisvahvistustensa pelinrakentaja
Chris Dapoliton ja laitahyökkääjä Jamal Allenin
avustamana pronssiotteluun, jossa himmeimmät mitalit pokkasi
Helsinki Roosters.
Trojans lähti kauteen 2006 uuden päävalmentajan,
Kim Grönlundin luotsaamana. Ulkomaalaisvahvistukset tulivat
tällä kertaa Kanadasta. Pelinrakentaja Charles "Chuck"
Guedo tuli Calgarystä ja laitahyökkääjä
Dan Mott Torontosta. Loukkaantumisten sävyttämästä
kaudesta jäi käteen viides sija.
Seuraavana vuonna Trojans palasi takaisin amerikkalaisiin vahvistuksiin
ja turkulaisjoukkuetta vahvistivat Marylandin Ryan Mitch ja semipro-liigojen
konkari Johnell Wyatte, joka laitahyökkääjän
pelipaikan lisäksi hallitsi lähes kaikki muutkin tontit.
Lisäksi joukkuetta vahvisti englantilainen London Olympiansista
tullut keskushyökkääjä Xavier André.
Johnell Wyatte loukkasi polvensa kauden puoli välissä
ja häntä paikkaamaan saapui Valley Trojansista Kaliforniasta
Malaki Lesa, joka hänkin loukkaantui muutaman ottelun jälkeen.
Tiukan pudotuspelipaikoista käydyn kamppailun jälkeen
Trojans jäi lopulta sarjan kuudenneksi.
Rautiaisen paluu
Kaudelle 2008 Trojans uudisti valmennustaan ja turkulaisia 90-luvulla
menetyksekkäästi valmentanut Jarmo Rautiainen palasi edustusjoukkueen päävalmentajaksi
ja koko seuran valmennuspäälliköksi. Lupaavalta vaikuttanut kausi hajosi jo ennen
sarjan alkua, kun amerikkalainen pelinrakentaja Jayson Davis loukkaantui muutama päivä
ennen avausottelua. Muut ulkomaalaisvahvistukset olivat edelliskaudelta tutut Johnell
Wyatte ja Malaki Lesa. Trojansin sijoitus vuonna 2008 oli jälleen kuudes.
Davisia tuurannut Joonas Andersson vakuutti valmennusjohdon kauden 2008 esiintymisillään
ja seuraavalle kaudella päätettiin lähteä kotimaisella pelinrakentajalla. Anderssonin heittojen
pääkohteeksi sekä tarvittaessa varamieheksi kaavailtiin mestarivuoden pelinrakentajan Clint
Pattersonin käsin Trojansille poimimaa WR/QB Trent Usheria. Järkytys turkulaisleirissä oli
suuri, kun Trent ajoi vain hetkeä ennen Suomeen lähtöään kolarin, joka lopetti hänen uransa.
Viime tingassa hätiin saatiin USC Trojansissa vaikuttanut QB Billy Hart ja Anderssonin
QB-toiveet piti haudata vielä vuodeksi. Muut ulkomaalaisvahvistukset olivat RB Gerard Hamlett
ja DB Marques Dailey. Kukaan vahvistuksista ei osoittautunut maineensa veroiseksi ja
muutenkin kaudesta 2009 tuli täydellinen mahalasku. Sarjataulukon viimeinen sija on Trojansin huonoin
sitten kauden 1989. Trojans kuitenkin säilytti sarjapaikkansa kolmen muun joukkueen liigakriteereissä
olleiden puutteiden vuoksi.